Hihi moi retut, ette arvaa millä mä tätä päivittelen, eikä sillä edes ole väliäkään koska yolo. Ette välttämättä tajua sitä, millaista aikaa mä olen nämä viimeiset kolme viikkoa käynyt läpi. Henkistä helvettiä, koska kaikkia paskoja asioita menneisyydestä on melkein väkistenkin, ihan tahtomattakin joutunut nostamaan esille. On ollut muutamia päiviä, jolloin oon iltasella ennen nukkumaanmenoa (joka muuten vieläkin on pirun vaikeata) miettinyt, että miten näistä kaikista asioista ihan todella pääsee yli vai pääseekö edes... Ja aina oon selvinnyt ja se on sellainen asia, josta oon ihan iloinenkin loppujenlopuksi. En jaarittele nyt tässä tämän pidempään, koska parempi näistä on puhua kasvotusten kuin täällä. Huomenna ainakin toivottavasti näkee Sallaa ja Joseakin ja Leinoa maybe jossain välissä. Ei mulla mitään muuta, oon vaan niin onnellinen, että pääsen täältä vihdoin pois.. Huomiseen ihanat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti